Aasian pohjapalkka -aloitteen koulutusmateriaaleissa työntekijöille todetaan, että elämiseen tarvitaan muutakin kuin ruokaa.

Palkat

 

Tavallisesti lasketaan, että vaatekappaleen myyntihinnasta 0,5-5 prosenttia menee työntekijöiden palkkoihin. On hyvin vaikeaa sanoa tarkkaan, kuinka paljon työntekijät todella ansaitsevat, koska palkkataso on erilainen eri maissa. Yhteistä tekstiiliteollisuuden työntekijöiden palkoille on kuitenkin se, että niillä on vaikea tulla toimeen.

Vaatetuotannon mahtimaiden laeissa on usein säädetty minimipalkoista. Useimmat vaateyritykset edellyttävät sosiaalisen vastuun ohjeistossaan, että työntekijöille maksetaan vähintään kansallinen minimipalkka. Minimipalkat on kuitenkin usein asetettu niin matalalle, että ne eivät riitä elämiseen. Minimipalkan muuttaminen lainsäädännön kautta on myös hidas prosessi eikä pysy elinkustannusten nousun perässä.

Siksi Puhtaat vaatteet suosittelee, että yritykset vaativat ohjeistoissaan elämiseen riittävän palkan maksamista työntekijöille.

Elämiseen riittävä palkka on summa, joka riittää ruokaan, asumiseen, vaatteisiin, sairaanhoitoon ja koulumaksuihin sekä mahdollistaa myös pienen rahasumman laittamisen sivuun. Tällainen palkka olisi ansaittava ilman, että perheen työssäkäyvät jäsenet tekevät jatkuvasti ylipitkiä työpäiviä.

Elämiseen riittävän palkan määritelmää on arvosteltu siitä, että ei ole olemassa mallia, jolla tällainen palkka voitaisiin laskea. Rahalla tyydytettävät perustarpeet ovat kuitenkin hyvin konkreettisia asioita, jotka on mahdollista laskea. Esimerkiksi Aasian pohjapalkka -aloite (Asia Floor Wage, AFW) on esittänyt yhden tällaisen mallin. Se perustuu henkilön päivässä tarvitsemaan kalorimäärään, jonka pohjalta lasketaan kunkin maan perusruokavalion mukaisten elintarvikkeiden kustannukset. Nämä kustannukset kerrotaan kahdella, jolloin saadaan elämiseen riittävä palkka. Mallin ulottuvuuksia voidaan arvioida kriittisesti, mutta ainakin se on konkreettinen malli. Katso AFW:n sivuilta, kuinka pohjapalkka lasketaan.

Suomessa Finnwatch on vertaillut elämiseen riittävän palkan laskentatapoja ja esittänyt suomalaisyrityksille yksityiskohtaisen mallin elämiseen riittävän palkan laskemiseksi kehitysmaissa.

Yksi konkreettinen tapa on myös, että työnantaja ja työntekijöiden keskuudestaan vapaasti valitsemat edustajat neuvottelevat palkasta todellisten elinkustannusten pohjalta.