Puhtaat vaatteet -kampanjan työ nojaa seuraaviin periaatteisiin: 
 

• Kaikilla työntekijöillä – riippumatta sukupuolesta, iästä, kotimaasta, asemastaan työmarkkinoilla tai asuinpaikasta – on oikeus hyviin ja turvallisiin työoloihin. Työntekijöillä on oikeus järjestäytyä vapaasti ja neuvotella kollektiivisesti työehtosopimuksista. Heillä on myös oikeus ansaita elämiseen riittävä palkka, jonka turvin on mahdollista elää ihmisarvoista elämää.
   
• Näihin oikeuksiin liittyvät minimistandardit perustuvat kansainvälisen työjärjestön ILOn konventioihin, vuonna 1998 hyväksyttyyn ILOn työelämän perusoikeuksien julistukseen sekä YK:n ihmisoikeusjulistuksen 23. artiklaan. Nämä standardit on myös sisällytetty kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan malliohjeistoon koskien vaatetusteollisuuden työoloja. Nämä oikeudet kuuluvat kaikille työntekijöille, vaikka heitä tai heidän työpaikkojaan ei olisi virallisesti tunnustettu – siis myös ns. harmaan sektorin työntekijöille.
   
• Työntekijöillä on oikeus tietää oikeuksistaan, jotka heille kuuluvat kansallisen ja kansainvälisen lain mukaan sekä myös vapaaehtoisten sopimusten mukaan. Heillä on myös oikeus osallistua koulutukseen, jossa näistä oikeuksista kerrotaan.
   
• Yleisöllä on oikeus tietää, missä ja miten heidän vaatteensa ja kenkänsä on tuotettu.
   
• Työntekijöiden itsensä pitäisi (voida) ottaa vastuu omasta järjestäytymisestään ja voimaantumisestaan.
   
• Työntekijät ovat itse omien tarpeidensa parhaita asiantuntijoita ja tuntevat parhaiten riskit, joita he joutuvat ottamaan ajaessaan asioitaan. Julkisuudessa käytäviä kampanjoita, joilla kiinnitetään huomiota työntekijöiden oikeuksien rikkomisiin, ei ryhdytä toteuttamaan ennen kuin työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa on neuvoteltu.
   
• Yleisö voi ja sen pitäisi ryhtyä toimiin sen puolesta, että työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan. Puhtaat vaatteet ei kuitenkaan yleensä suosittele boikotteja tavoitteiden saavuttamiseksi.
   
• Työntekijöiden oikeuksia ei voida saavuttaa eikä ylläpitää ilman, että taustalla olevat sukupuolikysymykset otetaan huomioon.
   
• Hallitusten tulisi laatia sitovia lakeja, jotka noudattavat ILOn konventioissa mainittuja standardeja. Niiden tulisi myös ottaa käyttöön sosiaalisen vastuun periaatteet omissa julkisissa hankinnoissaan.