Maailmassa on yli 200 miljoonaa lapsityöläistä, jotka työskentelevät laajasti eri aloilla: puuvillan poiminnassa, jalokiviteollisuudessa, maataloudessa ja kaupustelijoina. Lapset työskentelevät, jotta he itse tai heidän perheensä tulisivat taloudellisesti toimeen.

Lapsityövoiman käyttöä perustellaan joskus köyhyydellä. Useinkaan ei mainita, että lapsityö itsessään pitää yllä köyhyyttä, koska sen käyttö painaa palkkoja alas. Vapaa ammatillinen järjestäytyminen vaikeutuu myös, kun työntekijät ovat lapsia. Luonnollisestikin lasten työskentely myös estää heidän koulunkäyntinsä.

Vaatetusteollisuudessa työskentelee lapsia, joiden ansiosta meillä on kaupoissamme vaatteita ja kenkiä. Vientivoittoisessa vaateteollisuudessa lapsityövoiman käyttö on toki vähentynyt. Vientiin tuottavissa ompelutehtaissa törmää nykyään enää harvoin lapsityöhön. Tämä ei tarkoita sitä, että lapsityövoimaa ei enää lainkaan käytettäisi vientiteollisuudessa. Se vain ei ole enää yhtä laaja ilmiö kuin aikaisemmin.

Vaatetusteollisuuden tuotantoketjut ovat pitkiä ja tuotteen historiaa on usein vaikea seurata takaisinpäin ketjussa. Lapsityövoimaa saattaa esiintyä enemmän raakamateriaalin kuten puuvillan ja silkkilangan käsittelyssä. Näitä tuotannon osia on tyypillisesti ulkopuolisen vaikeampi kontrolloida, jos pitkällä tuotantoketjussa on mukana useita alihankkijoita.

Lapsityö ei ole mikään yksittäinen ongelma, joka voidaan tuosta vain ratkaista ilman, että samanaikaisesti otetaan huomioon muitakin epäkohtia. Lapsityövoimaan turvaudutaan usein siksi, että vanhemmat eivät ansaitse tarpeeksi elättääkseen lapset tai maksaakseen lasten koulumaksut. Lapsityövoimaongelma kytkeytyy siis ennen kaikkea yleiseen matalaan palkkatasoon ja muihin huonoihin työolosuhteisiin.

Tuotantomaiden kotimaisessa teollisuudessa lapsityövoimaa käytetään edelleen yleisesti.